Pitkä tie takana pidempi edessä Meillä on jaettavana vain tämä hetki ja Sieluni tulisuudelma
perjantai 24. heinäkuuta 2009
Pitkän päivän iltana
Jännä on huomata muutos itsessä. Asenteessa, luonteessa ja tavassa katsoa maailmaa. Olen nykyään ehkä rationaalisempi, ajattelen isommassa kaavassa ja osaan kuunnella tarkkaan. En ole ensimmäisena kapinoimassa. Armeijassa on ihanaa tämä ns uusi alku. Aivan uudet ihmiset, joilla ei ole minkäänlaista tietoa sinusta. saa rennosti olla oma raivostuttava itsensä.
Viikko on olut todella pitkä. Suomen puolustusvoimat kun on järjestänyt toimintaa aamusta iltaan. Herätys kukonlaulun aikaan, juosten aamiaselle. Ja sitten päivän palveluksiin. Kunnes yhtäkkiä huomaat istuvasi lattialla ja vääntävän pinkkaa. Silmänräpäyksessä makaat sängyssä ja kuulet rahisevan äänen kaijuttimista 'Yksikössä hiljaisuus'. Ennen kuin ehdit ajatellakkaan olet nukahtanut ja taas hereillä ja sama uudestaan.
Perjantai meni hitaasti mutta silti nopeasti koska tiesi pääsevänsä edes hetkeksi pois. Se oli hieno tunne. Motivaatio nousi sataan. Särmätty baretti päässä, hienosti blankatut kengät jalassa ja varusmies kortti lämmittäen rintataskussa, Astelin sitten lopulta pitkin hevossiltaa kohti siviilimaailmaa.
Maailma siviilissä on pelottavaa. pitää itse päättää mitä tekee ja milloin. Ja pitää olla vastuussa. kukaan ei tule suoraaan määräämään mitä pukea päälle ja mitä ajatella. Hämmentävää. Eikä kukaan huuda kun pinkka on räjähtänyt, aivan kuin pohjois tuuli olisi kävellyt sisään.
Outoa
maanantai 6. heinäkuuta 2009
Auringonkukka Töör
Rynen espalla syötiin jäätelöt, vaikka tuli hiukan kylmä kun ei ollut niin lämpöinen päivä kuin olisi haluttu.
Kämppiksen rakasti lahjaansa. Jos nyt ei ihan joka hetki valita sitä että ei ole niin sivistynyt. Mutta ainakin allekirjoitetun aivot on taas täynnä ylimääräistä nippelitietoa. Kysymys vain kuuluu kuinka paljon ihmisen avoihin mahtuu kaikkea ei niin tärkeää tietoa.
Mutta kyllä meitä tuijoteltiin. Mainospaidat päällä, lippikset päässä ja kamerat kauloissa. Ja tietenkin vyölauku korvissa. Minä matkan johtajana oli Auringonkukka Töör-nimen mukaan auringonkukka hiuksissa ja oranssissa mekossa.
keskiviikko 1. heinäkuuta 2009
Runo joka liikutti
Älä sano ehkä, jos vot sanoa kyllä.
Älä sano katsotaan huomenna
jos voit jo tänään sanoa ei.
Älä sano lintu kuin lintu,
sano pääskynen tai haukka.
Älä sano kukka kuin kukka,
sano keltavuokko, Anemone
ranunculoides, ja kissankello.
Älä sano, no olkoon, jos voikukista
aletaan keittää heikoille keittoa
ja kissankelloilla halutaan soittaa
muurahaisillekin sapeli kouraan.
Älä sano, samapa tuo, silläkin uhalla
että sinut heitetään vailla
vettä ja paitaa, pimeään, kylmään.
Älä pelkää yksinäisyyttä, ehkä se
on pelkkä tauko ennen loppusoiton
pitkää, kiivasta syleilyä.
Älä huokaa jos sinun on huudettava.
Älä huuda jos kuiskauskin rikkoisi
kurkiaurat matkalla rinnasta rintaan,
särkisi ikuisesti aran astiamme.
Älä, älä koskaan suutele otsalle
jos voit suudella suoraan suulle.
~T. Tabermann
Neitsyyksiä
Mutta tulipa sitten mieleen muita neitsyyksiä ja sitten päätinpä listata:
Eka luottokortti: Tänä talvena hankin!
Eka luottokortti osto: Miun muikkuni! (Acerin kannettava)
Eka työpaikka: 2007 kesällä Esso Niittykumpu
Eka 'oikea' baari: 2006? tai 2005? Mutta kumminkin Ooppera
Eka krapula: Kempleessä ollessani.
Eka itse ostama asia omilla tienaamillani rahoilla: punaiset farkut
Eka pehmolelu: Elsa, silloisen itseni kokoinen leobardi pehmolelu
Eka oma koti: Soukassa kaksio, kämppis kaupan piällisiksi
Neitsyyksiä joita olen vienyt:
Kaverin kämpän pöntön oksennus neitsyyden rempan jälkeen!