Kaksi Kuukautta

Elämäni pisimmät kaksi kuukautta.
P-kausi on siis ohi. Ja Erikois koulutus kausi alkanut. Mikään ei tunnu muuttuneen. paitsi että olen yksin. Kun kaikki muut naiset pääsivät aliupseeri kouluun ja minä jäin rannalle ruikuttamaan. Hassua sinänsä että kaikista kauneimmat naiset pääsivät ja rumimmat jäivät ulos. Mutta ei sillään viihdyn armeijassa ja miehistö koulutuksessakin.

Kamalinta on se että kukaan ei tunnu välittävän olenko paikalla vai enkö ole. Tai kun kukaan ei tunnu edes muistavan että olen olemassa, paitsi silloin kun teen virheen tai en ole paikalla. Siis kyllä poissa olo huomataan ehkä mutta ei paikalla olo. Koetan tuoda itseni esille, mutta en tyrkyttää.

Välillä tuntuu ettei vain jaksaisi. mutta pakko jaksaa. itse halusin tätä. siksi on jatkettava.

Kotirintamakaan ei jaksa. kaikki vain valittaa ja sitten minu pitäisi olla se joka jaksaa. Hymyile ja hymyile. 'just smile and wave, boys, smile and wave' Voikun voisi vain myöntää ettei jaksa, ilman että tulee mitään tyhmiä sanoja.

riitely on kaikista kamalinta. sitä miettii itse välillä miksi on niin ilkeä sanoissaan. ja miksi mikään mikä tapahtuu tunnu koskettavan itseään. äh, ehkä lopetan ja hiljenen

'päivääkään en vaihtaisi, mutta päiväksikään en menisi takaisin'

Pitkän päivän iltana

Tai oikeastaan aamuna. Ensimmäinen aamu siviilissä Intissä aloitettuani. Tuntui eilen oudolta tulla kotiin kun oli tyhjää ja hiljaista. Eka kerta kahteen viikkoon kun olin missään yksin. Edes hetken. Ja vielä oudompi oli kun oma peili kuva oli ihan erillainen kuin lähtiessä. Kotirintamalla mikään ei ollut muuttunut. Minä olin kulkenut kahden viikon aikan persoonalliseen helvettiin ja sieltä takaisin. Useamman kerran. Ja täällä samat huolet, samat ongelmat ja täysin muuttumattomat ihmiset.
Jännä on huomata muutos itsessä. Asenteessa, luonteessa ja tavassa katsoa maailmaa. Olen nykyään ehkä rationaalisempi, ajattelen isommassa kaavassa ja osaan kuunnella tarkkaan. En ole ensimmäisena kapinoimassa. Armeijassa on ihanaa tämä ns uusi alku. Aivan uudet ihmiset, joilla ei ole minkäänlaista tietoa sinusta. saa rennosti olla oma raivostuttava itsensä.
Viikko on olut todella pitkä. Suomen puolustusvoimat kun on järjestänyt toimintaa aamusta iltaan. Herätys kukonlaulun aikaan, juosten aamiaselle. Ja sitten päivän palveluksiin. Kunnes yhtäkkiä huomaat istuvasi lattialla ja vääntävän pinkkaa. Silmänräpäyksessä makaat sängyssä ja kuulet rahisevan äänen kaijuttimista 'Yksikössä hiljaisuus'. Ennen kuin ehdit ajatellakkaan olet nukahtanut ja taas hereillä ja sama uudestaan.
Perjantai meni hitaasti mutta silti nopeasti koska tiesi pääsevänsä edes hetkeksi pois. Se oli hieno tunne. Motivaatio nousi sataan. Särmätty baretti päässä, hienosti blankatut kengät jalassa ja varusmies kortti lämmittäen rintataskussa, Astelin sitten lopulta pitkin hevossiltaa kohti siviilimaailmaa.
Maailma siviilissä on pelottavaa. pitää itse päättää mitä tekee ja milloin. Ja pitää olla vastuussa. kukaan ei tule suoraaan määräämään mitä pukea päälle ja mitä ajatella. Hämmentävää. Eikä kukaan huuda kun pinkka on räjähtänyt, aivan kuin pohjois tuuli olisi kävellyt sisään.

Outoa

Auringonkukka Töör

Viisi turistia kesäisessä helsingissä. Eli tänään vietettiin kaverin 22-vuotis syndejä.Oltiin valmisteltu hänelle kierros helsingin nähtävyyksille.
Rynen espalla syötiin jäätelöt, vaikka tuli hiukan kylmä kun ei ollut niin lämpöinen päivä kuin olisi haluttu.
Kämppiksen rakasti lahjaansa. Jos nyt ei ihan joka hetki valita sitä että ei ole niin sivistynyt. Mutta ainakin allekirjoitetun aivot on taas täynnä ylimääräistä nippelitietoa. Kysymys vain kuuluu kuinka paljon ihmisen avoihin mahtuu kaikkea ei niin tärkeää tietoa.
Mutta kyllä meitä tuijoteltiin. Mainospaidat päällä, lippikset päässä ja kamerat kauloissa. Ja tietenkin vyölauku korvissa. Minä matkan johtajana oli Auringonkukka Töör-nimen mukaan auringonkukka hiuksissa ja oranssissa mekossa.

Runo joka liikutti

Älä sano ehkä, jos vot sanoa kyllä.
Älä sano katsotaan huomenna
jos voit jo tänään sanoa ei.
Älä sano lintu kuin lintu,
sano pääskynen tai haukka.
Älä sano kukka kuin kukka,
sano keltavuokko, Anemone
ranunculoides, ja kissankello.
Älä sano, no olkoon, jos voikukista
aletaan keittää heikoille keittoa
ja kissankelloilla halutaan soittaa
muurahaisillekin sapeli kouraan.
Älä sano, samapa tuo, silläkin uhalla
että sinut heitetään vailla
vettä ja paitaa, pimeään, kylmään.
Älä pelkää yksinäisyyttä, ehkä se
on pelkkä tauko ennen loppusoiton
pitkää, kiivasta syleilyä.
Älä huokaa jos sinun on huudettava.
Älä huuda jos kuiskauskin rikkoisi
kurkiaurat matkalla rinnasta rintaan,
särkisi ikuisesti aran astiamme.

Älä, älä koskaan suutele otsalle
jos voit suudella suoraan suulle.
~T. Tabermann

Neitsyyksiä

En edes muista milloin ensi kerran tilasin jotain netistä. Mutta ensi kerran kun tilasin ulkomailta muista ikuisesti. Kauniit tarot korttini. Nyt meni neitsyys Huuto.net jutuissa. Sain huudettua (huutelihuu) itsellen pleikka ykkösen PÄHEEN CrashBashin!! Sitten vain tasoloikkaamaan!
Mutta tulipa sitten mieleen muita neitsyyksiä ja sitten päätinpä listata:

Eka luottokortti: Tänä talvena hankin!
Eka luottokortti osto: Miun muikkuni! (Acerin kannettava)
Eka työpaikka: 2007 kesällä Esso Niittykumpu
Eka 'oikea' baari: 2006? tai 2005? Mutta kumminkin Ooppera
Eka krapula: Kempleessä ollessani.
Eka itse ostama asia omilla tienaamillani rahoilla: punaiset farkut
Eka pehmolelu: Elsa, silloisen itseni kokoinen leobardi pehmolelu
Eka oma koti: Soukassa kaksio, kämppis kaupan piällisiksi

Neitsyyksiä joita olen vienyt:
Kaverin kämpän pöntön oksennus neitsyyden rempan jälkeen!

Kissanpäivät

Taudinnimi: Lorvikatori
Taudinkuvaus: Iskee ihmiseen yllättäen yleensä sillon kun pitäisi tehdä jotain hiukan vaivaa vaativaa. Esim. siivousta, koulutöitä jne. Haluttomuus tehdä mitään, laiskottelu on yleistä ja varsinkin raskas television katselu.
Oireet: laiskuus, liikkumattomuus, epäsosialisuus mutta toisaalta hyvin sosiaalinen. Epäolennaisiin asiohin takertuminen. Asioden siirtäminen hamaan tulevaisuuteen. Aikaansaamattomuus. Yleistä on myös oleskelu pitkälle päivään yöpaidassa.
Hoito: toiselta ihmiseltä saatu potku perseelle tai itse ottaa itseään niskasta kiinni.

Heh, joo eilen nukuin yli puolen päivän. En edes tiennyt omaavani univelkoja. Tänään nousin siinä kymmenen maissa ihan pirteänä. ja saanut jopa asiota aikaiseksi. Isompia asiota kuten pankissa käyntiä ja Elisan konttorilla nyrkinpuimista en tietenkään saanut aikaiseksi. Mutta melkein puolitoista vuotta siinä meni. Mutta nytten tuo lipastokin on järkätty ja siis viimeinen voisi sanoa että muutto on ohi!

Lasillinen sille. Mutta ihana kun ei ole töitä tai muutakaan. Kun saa itse täysin päättää miten päivänsä käyttää. Rahat on tiukassa mutta eipä ole tarvetta mitään ostaakkaan. jos kaupassa jaksaisi tänään tai huomenna käydä niin pärjäisi paremmin. mutta elämä paistaa ja aurinko hymyilee, tai toisin päin.

Huti, kuittaa ja jatkaa loikoilua parvekkeen auringossa.

ps. Nhähää te työssä kävijät

Kotona -Viimein

Tie kotiin. Voisi sanoa että lähdin kotoa viime joulukuussa. Se kulki moottoroidun vauvan ja aavikkovaelluksen kautta porkkana päivällisille. Tarot korttien tunne elämän salojen tultua tutuksi.
Elämäni oli usein enemmän teatterilla kuin kotona. Ja kun olin kotona ajatukset olivat vain teatterissa ja Walkaboutissa.
Tullessani eilen kotiin, minua oli vastassa ihana näky. Kämppikseni oli siivonnut viikonlopun aikana kunnolla. Kävin pikaisesti suihkussa ja jo ystäväni olivat paikalla. Istuimme parvekkeella nauttien auringon lämmöstä ja toistemme seurasta.
Mansikoita, jäätelöä ja kinuski kastiketta. Minä söin koko naamallani herkkua.
Ilta oli hyvin onnistunut ja tunsin olevani kotona. Tiesin kuuluvani tänne. Nyt tuntuu aika pahalta kun kahden viikon jälkeen olisi lähtö armeijaan. Ja minä vasta löysin paikkani kunnolla.

Ready, Set, G-Stooooooop!

Eilisen tuskarruksen helsinkiin jälkeen saavuin viimein määränpäähäni. Teatteri naamio ja Höyheneen. Joulukuusta asti olemme koonneet tätä neljän esityksen sarjaa. Nyt vihdoin on aika päästä tosi toimiin.

Aurinkoinen Helsinki tervehti minua iloisesti hiostaen ja polttaen matkallani Linnanmäelle. Ei ollut hajuakaan mitä odottaa uhriltani. Positiivista oli että hän oli aikaisessa, negatiivistä se että konseptit meni sekaisin. Kierrätin häntä näyttäen maailmaani Auringon silmin. Viihdyin itse en tiennyt miten se meni kai ihan hyvin.

Koko eilisen vain juoksin pää kolmantena jalkana. Aina kun pääsin yhteen suuntaan joku huusi minua toiseen. Eteen, käänny, vasemmalle, oikealle, Seis!

Kun lopulta jalat väsyneinä kävelystä pääsin kaatumaan sänkyyn hymyilin onnellisena. Sillä päivä oli mennyt juuri niin kuin pitkin.
Vasta viimeisen esityksen jälkeen voin kertoa tarkemmin mitä on tapahtunut etteivät tulevat uhrit saa spoilereita.

ps. linnanmäellä on ihanan pehmeä asvalltti.

Highway to Hell(sinki)

Kaunis kuuma kesä päivä. Ihmiset makoilevat oikoisenaan rannalla. Kenelläkään ei ole kiire minnekkään. Komeat uroot laiduntavat rantavedessä tarkastellen mahdollista seuraa yöksi. Romansseja syntyy ja kuolee. Kaikki etsivät kesäkissaa kainaloon.
Laiskasti ihmiset nostavat katseensa kuullessaan puuskutuksen. Jaa, ei mitään erikoista.. Yksi pyöräilijä menossa kovaa vauhtia, tai no madellen. Ivallinen naurun pilkahdus. Voi tyttö raukkaa, kuka tälläisenä päivänä jaksaa kiirehtiä minnekkään. Ja kuka hullu tälläisenä päivänä kuljettaa tuollaista määrää tavaraa pyörällä.

Kyllä minäkin nauraisin. Jollen se olisi ollut minä. Aurinkokin nauroi ja varikset. Olin kasvoiltani yhtä punainen kuin paidaltani. Polvi huusi hallelujaa joka pysähdyksellä kun jalka iski lujaa asvalttiin.
Kaikki autot koittivat saada minut kaatumaan turvalleni. Ja tietyöt olivat juuri parhaimmassa vauhdissa.

Ja joka alamäen kohdalla vannoin etten tee sitä uudestaan. Kun perille pääsin tajusin että poiskin täältä on päästävä

Variksen koipi

Kun astuin viimeisenä puuportista sisään. Haistoin ensimmäisenä makeiden hunaja omenien tuoksun. Ihmisiä oli joka paikassa ja joka lähtöön. Mieleen jäi eniten vanhat naiset, jotka kulkivat silmät kiiluen.
Helle oli uskomaton! Ihmis joukossa ahdistus iski nopeasti ja suuntasin pois ystävieni luota varjoon. Eksyin patsaan varjoon. Se on hämmentävää miten nyrpeiltä kuuluisat ihmiset näyttävät patsailta. Ajattele nyt, sinun kunniaksesi pystytetään melkein ikuinen asia ja kaikki muistavat sinut kaljuna ja yrmeänä!
Mutta markkinoihin. Ja markkinavoimiin. Oma ostovoima jäi vähäiseksi, niin kamalan vähäiseksi kun pankkitili näytti kovasti miinusta melkein että hirvitti olla ihanien esineiden joukossa voimatta edes vilkaista uudestaan.
Kun se käveli vastaan. Siellä se roikkui. Puuhun sidottuna, hitaasti tuulessa heiluen. Vieressä oli komeita kivikoruja ja kaikkea kimaltavaa. Mustan puhuvana, melkein uhkaavana näkynä roikkui nahkanaruissa mustat variksen koivet.
Poistuin kojulta. mutta itsepäiset jalkani kulkivat takaisin. kerran jos toisenkin. Ja lopulta kun aurinko oli tarpeeksi rasittanut aivosolujani. poistuin paikalta mukanani 18€ variksen jalka kaulassani.

Esittely minusta:

Nimi:Huti
Tähän liittyy hauska tarina. Olin illan istujaisissa ystävillä ja parin neuvoa antavan jälkeen olin niin heikossa kunnossa että tipuin useasti (98 kertaa) sohvalta ja kun koetin potkaista pulloa en osunut. Sitä ennen lempinimeni oli ollut Tuhi ja sitten siitä tuli Huti.

Takaisin asiaan

Ikä: kahdenkympin kohdilla
Koulutus: Ylioppilas (ties kuinka monennella välivuodella tällä hetkellä)
Ammatti: Pitkään olin huoltamo alalla, kunnes vaihdoin ykälän uinninvalvojaksi. Mutta nyt olen vapaa ehtoisesti juoksemassa armeijaan.

Harrastukset: Larppaus ja roolipelit yleensä. Softaus. Hulluttelu ja kaikki vänkä ja uusi erillainen. Pyötälaatikko runoilija

Rakkauden kohteet: Coca-Cola! Suklaa! Auringon laskut ja rakkaan syli :) Sininen hetki tai suden hetki miten halutaankaan sanoa. Täysi kuu. Kaikki pörröinen, nahkainen ja sellaiset elukat.

Unelmat: Päästä näyttämölle, parrasvaloihin. Niin siis näytellä teatterissa. elannoksi.

Jotain muuta minusta? kai kaikki tuli selville. luonne analyysiä en ala tekemään eiköhän se tule tekstistä esille jo.

Soulmate

Käteni kutsuu
Kättä, ei omaani

Sieluni itkee
Yksinäisyyttään

Huuleni hamuaa
Sinua yksin

Ääni käheänä
Kutsun sinua

Tule luokseni
Sinä

olet kaksi jalkaani
Kaksi kättäni
Sydämeni
Sieluni
Sinä o let minä
Minä olen sinä

Mietteitä ajasta

Elämässä on kiinne kohtia ja on hetkiä jolloin haluaa päästä irti. Tänään on niitä hetkiä milloin haluaisi päästä irti kaikesta ja vain leijua.

Hyvä aloitus Blogilleni :) Mutta siis tässä on mietteitä noin pari kymppisen nuoren naisen elämästä. Aloitin tämän koska olen lähdössä heinäkuussa armeijaan ja haluan kirjoittaa ylös tunteitani myöhempää tarkastelua varten.

Tässä blogissa varmasti puhun myös paljon Tarot korteista koska viime aikoina ne ovat nousseet elämässäni arvoon arvaamattomaan.

Tämän päivän korttini on Hirtetty mies (lue lisää: http://www.aeclectic.net/tarot/learn/meanings/hangedman.shtml ) Kuvassa mies roikku pää ylös alaisin, välittämättä laisinkaan. Hän on täydessä tasapainossa itsensä kanssa ja tietoinen siitä että maailmassa pitää antaa vain virran viedä. sillä vaikka kuinka pyristelisimme emme aina voi mitään asiolle. Tänään siis olen virran vietävänä. ja nielen piikikkäimmät sanani.

Huomenna on onneksi vapaa päivä. Tänään pitää vielä raijautua teatterille, keskustelemaan elämästä ja olevaisuudesta.

Rakkaudella sielusta,
Huti