Eilisen tuskarruksen helsinkiin jälkeen saavuin viimein määränpäähäni. Teatteri naamio ja Höyheneen. Joulukuusta asti olemme koonneet tätä neljän esityksen sarjaa. Nyt vihdoin on aika päästä tosi toimiin.
Aurinkoinen Helsinki tervehti minua iloisesti hiostaen ja polttaen matkallani Linnanmäelle. Ei ollut hajuakaan mitä odottaa uhriltani. Positiivista oli että hän oli aikaisessa, negatiivistä se että konseptit meni sekaisin. Kierrätin häntä näyttäen maailmaani Auringon silmin. Viihdyin itse en tiennyt miten se meni kai ihan hyvin.
Koko eilisen vain juoksin pää kolmantena jalkana. Aina kun pääsin yhteen suuntaan joku huusi minua toiseen. Eteen, käänny, vasemmalle, oikealle, Seis!
Kun lopulta jalat väsyneinä kävelystä pääsin kaatumaan sänkyyn hymyilin onnellisena. Sillä päivä oli mennyt juuri niin kuin pitkin.
Vasta viimeisen esityksen jälkeen voin kertoa tarkemmin mitä on tapahtunut etteivät tulevat uhrit saa spoilereita.
ps. linnanmäellä on ihanan pehmeä asvalltti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti