Kun astuin viimeisenä puuportista sisään. Haistoin ensimmäisenä makeiden hunaja omenien tuoksun. Ihmisiä oli joka paikassa ja joka lähtöön. Mieleen jäi eniten vanhat naiset, jotka kulkivat silmät kiiluen.
Helle oli uskomaton! Ihmis joukossa ahdistus iski nopeasti ja suuntasin pois ystävieni luota varjoon. Eksyin patsaan varjoon. Se on hämmentävää miten nyrpeiltä kuuluisat ihmiset näyttävät patsailta. Ajattele nyt, sinun kunniaksesi pystytetään melkein ikuinen asia ja kaikki muistavat sinut kaljuna ja yrmeänä!
Mutta markkinoihin. Ja markkinavoimiin. Oma ostovoima jäi vähäiseksi, niin kamalan vähäiseksi kun pankkitili näytti kovasti miinusta melkein että hirvitti olla ihanien esineiden joukossa voimatta edes vilkaista uudestaan.
Kun se käveli vastaan. Siellä se roikkui. Puuhun sidottuna, hitaasti tuulessa heiluen. Vieressä oli komeita kivikoruja ja kaikkea kimaltavaa. Mustan puhuvana, melkein uhkaavana näkynä roikkui nahkanaruissa mustat variksen koivet.
Poistuin kojulta. mutta itsepäiset jalkani kulkivat takaisin. kerran jos toisenkin. Ja lopulta kun aurinko oli tarpeeksi rasittanut aivosolujani. poistuin paikalta mukanani 18€ variksen jalka kaulassani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti